Välineet ovat tärkeässä roolissa painonnostossa. Tanko on tärkeä väline, sillä siitä nostaja pitää kiinni ja sen molemmilla puolilla tasapuolisesti sijaitsee painolevyjä. Miesten tanko painaa 20 kilogrammaa ja on 220 senttimetriä pitkä, kun taas naisten tanko painaa 15 kilogrammaa ja on 201 senttimetriä pitkä. Isot levypainot painavat tyypillisesti kymmenestä kilogrammasta 25 kilogrammaan. Painoilla on kansainväliset värit; 10 kg on vihreä, 15 kg on keltainen, 20 kg on sininen ja 25 kg on punainen. Tämän lisäksi on käytössä myös pienempiä levyjä puolesta kilogrammasta viiteen kilogrammaan. Levyt lukitaan paikoilleen lukoilla, jotka painavat 2.5 kilogrammaa.

Varusteista lisää voimaa

Painonnostossa käytetään painistakin tuttua ”singlettiä” nostoasuna. T-paidan ja muun alusvaatetuksen käyttö on vapaaehtoista. Nykypäivän urheiluun sopivia vaatteita tarjoaa mm. Kids Brand Store sekä Nike. Myös vöiden käyttö on mahdollista, mutta on hyvä muistaa että vyö saa olla vain 12 senttimetriä leveä. Kalkkia käytetään helpottamassa tangosta kiinnipitämistä, mutta sitä voidaan laittaa myös olkapäihin rinnalle vetäessä. Nostajat käyttävät myös teippiä ihon rikkoutumisen ennaltaehkäisemiseksi varsinkin peukaloihin ja kämmeniin. Myös ranteen teippaus on tavallista. Tällä tavalla saadaan ennaltaehkäistyä rannevammoja.

Yleistä painonnoston historiaa

Kilpailua siitä, kuka jaksaa nostaa raskaimman painon ylös, on jo käyty antiikin Kreikan ajoista nykypäivään asti. Nykypäivän painonnoston juuret ajoittuvat 1800-luvulle ja ensimmäinen miesten maailmanmestari kruunattiin jo vuonna 1891, tosin siihen aikaan oli vain yksi painoluokka käytössä. Naisten ensimmäiset painonnoston maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1986.

Painonnoston alkuajat

Ensimmäiset olympialaiset vuonna 1896 sisälsivät painonnostoa, tosin yleisurheilun seassa, mutta jo seuraaviin olympialaisiin painonnosto poistui ohjelmasta. Painonnosto teki paluun olympialaisiin taas yleisurheilun seassa vuonna 1904, mutta poistui taas vuosien1908 ja 1912 olympialaisista. Tähän aikaan painonnostossa kilpailtiin yhden käden sekä kahden käden nostosarjoissa. Skotlantilainen Launceston Elliot voitti vuoden 1896 yhden käden noston kilpailun, kun taas tanskalainen Viggo Jensen vei kahden käden noston kilpailun voiton.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen

Vuonna 1920 painonnosto teki ensimmäisen maailmansodan jälkeen paluun olympialaisiin, tällä kertaa ihan omana lajinaan. Belgiassa pidettyihin olympialaisiin osallistui 14 eri maasta painonnostajia. Kilpailua suoritettiin kolmessa eri sarjassa, yhden käden tempauksessa, yhden käden rinnallevedossa ja ylöstyönnössä sekä kahden käden rinnallevedossa ja ylöstyönnössä. Seuraaviin Pariisin olympialaisiin lisättiin vielä kahden käden punnerrus sekä kahden käden tempaus, jolloin kokonaissarjojen määrä oli viisi. Vuonna 1928 yhden käden sarjoista luovuttiin, jolloin jäljelle jäi vain rinnalleveto ja ylöstyöntö, tempaus sekä rinnalleveto ja vauhditon työntö eli punnerrus. 1932 olympialaisissa kilpailtiin ensimmäistä kertaa painoluokissa, ja painoluokat oli jaettu viiteen eri painoluokkaan.

1900-luvun lopusta tähän päivään

Vuoden 1972 jälkeen painnostossa luovuttiin rinnallevedon ja vauhdittoman työnnön eli punnerruksen kilpailumuodosta. Ongelmaksi koitui suoritusten tuomitseminen. Painonnostajat alkoivat nojautumaan liiaksi taaksepäin, kun säännöissä oli taas kielletty liiallinen taaksepäin nojautuminen. Mutta liiallisen taaksepäin nojautumisen määritteleminen koitui liian vaikeaksi, joten kilpailumuoto päätettiin poistaa painonnoston ohjelmasta.

Jäljelle jäivät nykyiset kaksi kilpailumuotoa: tempaus sekä rinnalleveto ja ylöstyöntö. Vuonna 1986 kilpailtiin ensimmäistä kertaa naisten maailmanmestaruudesta, mutta naisten painonnosto nousi vasta vuonna 2000 olympialajiksi. Vuonna 2011 kansainvälinen painonnostoliitto teki sääntömuutoksen, jonka seurauksena nostajat voisivat halutessaan peittää koko vartalon vaatetuksella, kun ennen uudistusta täytyi olla polvet sekä kyynärpäät paljaana tuomaristoa varten.

• 1
• 2